Fysioterapia ei perustu ideologiaan

Fysioterapia on tieteenalana varsin nuori. Alan tutkimus on lähtenyt kertymään merkittävämmin vasta vuosituhannen alussa, jolloin myös trendi näyttöön perustuvuuden peräänkuuluttamisesta syntyi. Mitä näyttöön perustuvuus oikeastaan on, ja voiko fysioterapia täysin perustua näyttöön?

Yksinkertaistettuna näytöllä viitataan tyypillisesti tutkimustietoon. Harva yksittäinen tutkimus on kuitenkaan niin kattava, että sen tulokset yksinään muodostaisivat vahvaa näyttöä. Sen sijaan näyttö kasaantuu useiden tutkimusten saturoidessa tietoa siitä, miten vaikuttavaa joku asia on tai ei ole. Oleellista on, että näyttö on koottu mahdollisimman kattavasti ja samaa asiaa samalla tavalla tarkastelleista tutkimuksista.

Fysioterapiasta on kasvavassa määrin vahvaa näyttöä. Alalla ei kuitenkaan tulla ehkä koskaan saavuttamaan samaa pistettä, missä lääketiede on ollut jo pitkään, jossa toimintaa systemaattisemmin ohjaa vahva näyttö.

Fysioterapiaan verrattuna esimerkiksi lääketutkimuksia voi tehdä suoraviivaisemmin. Tilanteiden vakioiminen on huomattavan paljon yksinkertaisempaa; samasta vaivasta kärsiville osallistujille annetaan puolelle vaikuttavaa lääkettä x ja puolelle lumelääkettä y. Sen perusteella saadaan suoraan tietoa lääkkeen tehosta. Fysioterapiassa vastaava vakioiminen, esimerkiksi terapeuttisten harjoitteiden intensiteetin ja muiden yksilöllisten tekijöiden osalta on haastavaa.

Fysioterapiassa on myös vaikea sokkouttaa osallistujia niin, etteivät he tietäisi, mitä heiltä tutkitaan. Siinä missä lääketutkimuksessa osallistuja ei tiedä, onko pillerissä kalkkia vai vaikuttavaa ainetta, fysioterapian tutkimuksessa osallistuja tietää esimerkiksi harjoitteleeko hän vai ei. Lisäksi erotuksena lääketieteeseen, fysioterapian tutkimusta ei myöskään rahoiteta yhtä voimakkaasti. Se hidastaa näytön kertymistä.

On kuitenkin ehdottoman tärkeää hyödyntää olemassa olevaa tutkimustietoa ja pyrkiä tuottamaan sitä lisää. Samalla on todettava, että jos fysioterapian tulisi perustua vain tutkimusnäyttöön, kapenisivat ammattialan menetelmät murto-osaan. Fysioterapian ei kuitenkaan pidä, eikä se saa, perustua ideologiaan tai uskomuksiin. Ei, vaikka tiedämmekin, että lumehoidolla voi olla myös parantava vaikutus.

Sen sijaan on tärkeä tunnistaa ja tunnustaa fysioterapian kliininen näyttö, joka tarkoittaa käytännön kautta tulokselliseksi havaittuja käytänteitä, tekniikoita tai hoitomuotoja. Näitä menetelmiä ei ainakaan kaikkia ehkä koskaan pystytä tieteellisesti todentamaan vaikuttavaksi niiden sisältämän herkkyyden vuoksi.

Fysioterapiassa ihminen kohdataan kokonaisuutena, jonka yksilölliset tekijät hyvin monessa eri ulottuvuudessa vaikuttavat siihen, millainen hoito voi olla tehokasta. Vahvan ja jatkuvan kliinisen päättelyn sekä kokemuksen myötä osaamisen tulee perustua kliiniseen näyttöön silloin, kun tutkimusnäyttöä ei ole saatavilla.

Sanna Säteri, TtT, ft